Niina Salonen – Yhdessä #eteenpäin

Käytä äänesi. Kuntavaalit 9.4.

Voimisteluaktivismia

Jätä kommentti

Miten ja miksi ihmeessä minusta tuli voimisteluaktivisti?Oma varsinainen voimisteluhistoriani on kyllä melko vaatimaton. Auran Nuorisoseurassa kävin musiikkiliikunnassa 1990-luvun alussa, mutta sitä ei ehkä lasketa. Yksi asia johti toiseen ja jotenkin vaan kävi niin. Ensin tyttäreni aloitti voimistelun, alta aikayksikön olin joukkueenjohtaja ja pian jo istuin seuran hallituksessa, nyt jo neljättä vuotta.

Voimistelussa erityisesti matalan kynnyksen harrasteliikunta on se joka liikuttaa massoja. Turku on yksi Suomen suurimmista voimistelukaupungeista. Voimistelu liikuttaa tuhansia turkulaisia joka viikko, ympäri vuoden ja eri puolilla kaupunkia. Turun onkin kaupunkina oltava valmiina kohtaamaan voimisteluharrastajien laaja kirjo pienistä vaippahousuista, kansainvälisen tason kilpavoimistelijoihin ja senioritanssijoihin ja nähtävä voimistelun ainutlaatuinen merkitys elinikäisenä liikuntaharrastuksena. Tuomarit, valmentajat, seuratoimijat, seniorikerholaiset, kiltalaiset, minorit, minirinkiläiset, bemarit. Me olemme kaikki voimistelijoita. Voimistelu on yksi niistä harvoista lajeista, joka pitää pihdeissään vauvasta vaariin.

Jonnekin vauvaikäisten perheliikunnan ja senioritanssin väliin, kouluikään ja nuoruuteen, mahtuu myös tavoitteellinen kilpaurheilu. Telinevoimistelu, joukkuevoimistelu, rytminen voimistelu ja aerobic ovat kaikki lajeja joissa Suomi on maailman huipulla. Missä Turku on?  Olosuhteista huolimatta turkulaiset voimistelijat ovat Suomen kärjessä tai ainakin ihan sen tuntumassa. Katselen joka viikko mitä keskustan harjoitussalilla tapahtuu ja hämmästelen valmentajien ja voimistelijoiden joustavuutta, luovuutta ja yhteistyökykyä.

Turussa on nyt vihdoin aito tahtotila kilpavoimistelun olosuhteiden parantamiseksi. Voimistelun olosuhdetyöryhmässä seurat, Voimisteluliitto ja Turun kaupunki keskustelevat aktiivisesti voimistelun tilanteen parantamisesta. Pelkkä tahtotila ja keskustelu ei kuitenkaan nyt riitä, vaan asioiden on mentävä eteenpäin ja siihen tarvitaan voimisteluaktivisteja.

aani-voimistelulle-1

Voimistelijat lämmittelevät tällä hetkellä käytävillä, portaissa, pukuhuoneissa ja rappusissa. Tekevät osan harjoituksesta yhdessä salissa, juoksevat torin poikki toiseen saliin ja jatkavat harjoitusta siellä.

Tilanpuutetta on yritetty jo vuosia sitten purkaa niin, että suurimmat seurat hankkineet omia tiloja, jotta edes pieni osa tuhansista harrastajista saadaan pois koulusaleilta. Kilpavoimistelun harjoitusolosuhteita voisi verrata siihen, että koripallojoukkueet saisivat muutaman kerran viikossa 30 minuutin vuoron palloilusalista ja loppuharjoitus tehtäisiin kilometrin päässä tiilimurskakentällä.

Olen henkilökohtaisesti vähän kyllästynyt siihen, että voimistelijat aina vain nöyrtyvät ahtaisiin tiloihin ja alimittaisiin vuoroihin ja sopeutuvat vallitsevaan tilanteeseen. Käyttäytyvät kiltisti ja väistävät. Jos suurempi osa valmentajista ja voimistelijoista olisi miehiä, olisimme aivan pomminvarmasti jo järjestäneet mielenosoituksia ruuhka-aikaan keskikaupungin kaduilla, marssineet toimistoihin, järjestäneet saunailtoja ja voidelleet päättäjiä. Niin kuin kaikki muutkin lajit. Olisimme entistä selkeämmin ja päättäväisemmin yrittäneet todistaa, että meitä ei voi ohittaa. Koska meitä ei vaan voi ohittaa. Kilpaurheilu tarvitsee lajin mukaiset olosuhteet. Minä haluan viedä niitä eteenpäin.

Kirjoittaja on voimisteluaktivisti ja jumppamutsi, ehdolla Turun kuntavaaleissa keväällä 2017.

ninnilogo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s